horjunta

Suomi

Substantiivi

horjunta (9-J)

horjuminen

Ääntäminen

IPA: /ˈhorjunt̪ɑ/
tavutus: hor‧jun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	horjunta	horjunnat
genetiivi	horjunnan	horjuntojen (horjuntain)
partitiivi	horjuntaa	horjuntoja
akkusatiivi	horjunta; horjunnan	horjunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	horjunnassa	horjunnoissa
elatiivi	horjunnasta	horjunnoista
illatiivi	horjuntaan	horjuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	horjunnalla	horjunnoilla
ablatiivi	horjunnalta	horjunnoilta
allatiivi	horjunnalle	horjunnoille
muut sijamuodot
essiivi	horjuntana	horjuntoina
translatiivi	horjunnaksi	horjunnoiksi
abessiivi	horjunnatta	horjunnoitta
instruktiivi	–	horjunnoin
komitatiivi	–	horjuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	horjunna-
vahva vartalo	horjunta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. horjuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

horjunta Kielitoimiston sanakirjassa