horjuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä horjua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi horjuttava horjuttavat
genetiivi horjuttavan horjuttavien
(horjuttavain)
partitiivi horjuttavaa horjuttavia
akkusatiivi horjuttava;
horjuttavan
horjuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi horjuttavassa horjuttavissa
elatiivi horjuttavasta horjuttavista
illatiivi horjuttavaan horjuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi horjuttavalla horjuttavilla
ablatiivi horjuttavalta horjuttavilta
allatiivi horjuttavalle horjuttaville
muut sijamuodot
essiivi horjuttavana horjuttavina
translatiivi horjuttavaksi horjuttaviksi
abessiivi horjuttavatta horjuttavitta
instruktiivi horjuttavin
komitatiivi horjuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo horjuttava-
vahva vartalo horjuttava-
konsonantti-
vartalo
-

horjuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä horjuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi horjuttava horjuttavat
genetiivi horjuttavan horjuttavien
(horjuttavain)
partitiivi horjuttavaa horjuttavia
akkusatiivi horjuttava;
horjuttavan
horjuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi horjuttavassa horjuttavissa
elatiivi horjuttavasta horjuttavista
illatiivi horjuttavaan horjuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi horjuttavalla horjuttavilla
ablatiivi horjuttavalta horjuttavilta
allatiivi horjuttavalle horjuttaville
muut sijamuodot
essiivi horjuttavana horjuttavina
translatiivi horjuttavaksi horjuttaviksi
abessiivi horjuttavatta horjuttavitta
instruktiivi horjuttavin
komitatiivi horjuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo horjuttava-
vahva vartalo horjuttava-
konsonantti-
vartalo
-