Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

horsma (10)

  1. horsmien (Epilobium) sukuun kuuluva kasvi
  2. (arkikieltä) maitohorsma (Chamaenerion angustifolium)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhorsmɑ/
  • tavutus: hors‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi horsma horsmat
genetiivi horsman horsmien
(horsmain)
partitiivi horsmaa horsmia
akkusatiivi horsma;
horsman
horsmat
sisäpaikallissijat
inessiivi horsmassa horsmissa
elatiivi horsmasta horsmista
illatiivi horsmaan horsmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi horsmalla horsmilla
ablatiivi horsmalta horsmilta
allatiivi horsmalle horsmille
muut sijamuodot
essiivi horsmana horsmina
translatiivi horsmaksi horsmiksi
abessiivi horsmatta horsmitta
instruktiivi horsmin
komitatiivi horsmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo horsma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

amerikanhorsma, amerikanhorsma, harmaahorsma, hetehorsma, horsmakasvi, horsmakiitäjä, karvahorsma, lehtohorsma, lännenhorsma, maitohorsma, mäkihorsma, nukkahorsma, pohjanhorsma, rusohorsma, suohorsma, särmähorsma, tummahorsma, tunturihorsma, turjanhorsma, uudenseelanninhorsma, valkohorsma, vuorolehtihorsma

Idiomit muokkaa

kasvaa horsmaa

  1. (arkikieltä) olla kuolleena

Aiheesta muualla muokkaa

  • horsma Kielitoimiston sanakirjassa