Substantiivi

muokkaa

horsti (5)

  1. (geologia) vajonneen alueen keskelle jäänyt vajoamaton alue

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhorst̪i/
  • tavutus: hors‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi horsti horstit
genetiivi horstin horstien
(horstein)
partitiivi horstia horsteja
akkusatiivi horsti;
horstin
horstit
sisäpaikallissijat
inessiivi horstissa horsteissa
elatiivi horstista horsteista
illatiivi horstiin horsteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi horstilla horsteilla
ablatiivi horstilta horsteilta
allatiivi horstille horsteille
muut sijamuodot
essiivi horstina horsteina
translatiivi horstiksi horsteiksi
abessiivi horstitta horsteitta
instruktiivi horstein
komitatiivi horsteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo horsti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • horsti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 47