hosuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahosuminen (38)
- toimiminen hätiköiden, us. suunitelmatta
- huitominen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hosuminen | hosumiset |
genetiivi | hosumisen | hosumisten hosumisien |
partitiivi | hosumista | hosumisia |
akkusatiivi | hosuminen; hosumisen |
hosumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hosumisessa | hosumisissa |
elatiivi | hosumisesta | hosumisista |
illatiivi | hosumiseen | hosumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hosumisella | hosumisilla |
ablatiivi | hosumiselta | hosumisilta |
allatiivi | hosumiselle | hosumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hosumisena (hosumisna) |
hosumisina |
translatiivi | hosumiseksi | hosumisiksi |
abessiivi | hosumisetta | hosumisitta |
instruktiivi | – | hosumisin |
komitatiivi | – | hosumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hosumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hosumis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä hosua