Substantiivi

muokkaa

hourailu (2)

  1. houraileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhou̯rɑi̯lu/
  • tavutus: hou‧rai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hourailu hourailut
genetiivi hourailun hourailujen
hourailuiden
hourailuitten
partitiivi hourailua hourailuita
hourailuja
akkusatiivi hourailu;
hourailun
hourailut
sisäpaikallissijat
inessiivi hourailussa hourailuissa
elatiivi hourailusta hourailuista
illatiivi hourailuun hourailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hourailulla hourailuilla
ablatiivi hourailulta hourailuilta
allatiivi hourailulle hourailuille
muut sijamuodot
essiivi hourailuna hourailuina
translatiivi hourailuksi hourailuiksi
abessiivi hourailutta hourailuitta
instruktiivi hourailuin
komitatiivi hourailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hourailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi hourailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa