houriminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahouriminen (38)
- teonnimi verbistä houria
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | houriminen | hourimiset |
| genetiivi | hourimisen | hourimisten hourimisien |
| partitiivi | hourimista | hourimisia |
| akkusatiivi | houriminen; hourimisen |
hourimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hourimisessa | hourimisissa |
| elatiivi | hourimisesta | hourimisista |
| illatiivi | hourimiseen | hourimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hourimisella | hourimisilla |
| ablatiivi | hourimiselta | hourimisilta |
| allatiivi | hourimiselle | hourimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hourimisena (hourimisna) |
hourimisina |
| translatiivi | hourimiseksi | hourimisiksi |
| abessiivi | hourimisetta | hourimisitta |
| instruktiivi | – | hourimisin |
| komitatiivi | – | hourimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hourimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hourimis- | |