huijaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuijaaminen (38)
- teonnimi verbistä huijata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huijaaminen | huijaamiset |
genetiivi | huijaamisen | huijaamisten huijaamisien |
partitiivi | huijaamista | huijaamisia |
akkusatiivi | huijaaminen; huijaamisen |
huijaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huijaamisessa | huijaamisissa |
elatiivi | huijaamisesta | huijaamisista |
illatiivi | huijaamiseen | huijaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huijaamisella | huijaamisilla |
ablatiivi | huijaamiselta | huijaamisilta |
allatiivi | huijaamiselle | huijaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huijaamisena (huijaamisna) |
huijaamisina |
translatiivi | huijaamiseksi | huijaamisiksi |
abessiivi | huijaamisetta | huijaamisitta |
instruktiivi | – | huijaamisin |
komitatiivi | – | huijaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huijaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huijaamis- |