huikaiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuikaiseminen (38)
- teonnimi verbistä huikaista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huikaiseminen | huikaisemiset |
| genetiivi | huikaisemisen | huikaisemisten huikaisemisien |
| partitiivi | huikaisemista | huikaisemisia |
| akkusatiivi | huikaiseminen; huikaisemisen |
huikaisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huikaisemisessa | huikaisemisissa |
| elatiivi | huikaisemisesta | huikaisemisista |
| illatiivi | huikaisemiseen | huikaisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huikaisemisella | huikaisemisilla |
| ablatiivi | huikaisemiselta | huikaisemisilta |
| allatiivi | huikaisemiselle | huikaisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huikaisemisena (huikaisemisna) |
huikaisemisina |
| translatiivi | huikaisemiseksi | huikaisemisiksi |
| abessiivi | huikaisemisetta | huikaisemisitta |
| instruktiivi | – | huikaisemisin |
| komitatiivi | – | huikaisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huikaisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huikaisemis- | |