huikenteleva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahuikenteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huikennella
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huikenteleva | huikentelevat |
genetiivi | huikentelevan | huikentelevien (huikentelevain) |
partitiivi | huikentelevaa | huikentelevia |
akkusatiivi | huikenteleva; huikentelevan | huikentelevat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huikentelevassa | huikentelevissa |
elatiivi | huikentelevasta | huikentelevista |
illatiivi | huikentelevaan | huikenteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huikentelevalla | huikentelevilla |
ablatiivi | huikentelevalta | huikentelevilta |
allatiivi | huikentelevalle | huikenteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huikentelevana | huikentelevina |
translatiivi | huikentelevaksi | huikenteleviksi |
abessiivi | huikentelevatta | huikentelevitta |
instruktiivi | – | huikentelevin |
komitatiivi | – | huikentelevine |
Aiheesta muualla
muokkaa- huikenteleva Kielitoimiston sanakirjassa