huimaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuimaaminen (38)
- teonnimi verbistä huimata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huimaaminen | huimaamiset |
| genetiivi | huimaamisen | huimaamisten huimaamisien |
| partitiivi | huimaamista | huimaamisia |
| akkusatiivi | huimaaminen; huimaamisen |
huimaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huimaamisessa | huimaamisissa |
| elatiivi | huimaamisesta | huimaamisista |
| illatiivi | huimaamiseen | huimaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huimaamisella | huimaamisilla |
| ablatiivi | huimaamiselta | huimaamisilta |
| allatiivi | huimaamiselle | huimaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huimaamisena (huimaamisna) |
huimaamisina |
| translatiivi | huimaamiseksi | huimaamisiksi |
| abessiivi | huimaamisetta | huimaamisitta |
| instruktiivi | – | huimaamisin |
| komitatiivi | – | huimaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huimaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huimaamis- | |