huippaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuippaaminen (38)
- teonnimi verbistä huipata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huippaaminen | huippaamiset |
| genetiivi | huippaamisen | huippaamisten huippaamisien |
| partitiivi | huippaamista | huippaamisia |
| akkusatiivi | huippaaminen; huippaamisen |
huippaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huippaamisessa | huippaamisissa |
| elatiivi | huippaamisesta | huippaamisista |
| illatiivi | huippaamiseen | huippaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huippaamisella | huippaamisilla |
| ablatiivi | huippaamiselta | huippaamisilta |
| allatiivi | huippaamiselle | huippaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huippaamisena (huippaamisna) |
huippaamisina |
| translatiivi | huippaamiseksi | huippaamisiksi |
| abessiivi | huippaamisetta | huippaamisitta |
| instruktiivi | – | huippaamisin |
| komitatiivi | – | huippaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huippaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huippaamis- | |