huippeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuippeneminen (38)
- teonnimi verbistä huipeta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huippeneminen | huippenemiset |
| genetiivi | huippenemisen | huippenemisten huippenemisien |
| partitiivi | huippenemista | huippenemisia |
| akkusatiivi | huippeneminen; huippenemisen |
huippenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huippenemisessa | huippenemisissa |
| elatiivi | huippenemisesta | huippenemisista |
| illatiivi | huippenemiseen | huippenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huippenemisella | huippenemisilla |
| ablatiivi | huippenemiselta | huippenemisilta |
| allatiivi | huippenemiselle | huippenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huippenemisena (huippenemisna) |
huippenemisina |
| translatiivi | huippenemiseksi | huippenemisiksi |
| abessiivi | huippenemisetta | huippenemisitta |
| instruktiivi | – | huippenemisin |
| komitatiivi | – | huippenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huippenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huippenemis- | |