huiputtava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
huiputtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huiputtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huiputtava | huiputtavat |
| genetiivi | huiputtavan | huiputtavien (huiputtavain) |
| partitiivi | huiputtavaa | huiputtavia |
| akkusatiivi | huiputtava; huiputtavan | huiputtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huiputtavassa | huiputtavissa |
| elatiivi | huiputtavasta | huiputtavista |
| illatiivi | huiputtavaan | huiputtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huiputtavalla | huiputtavilla |
| ablatiivi | huiputtavalta | huiputtavilta |
| allatiivi | huiputtavalle | huiputtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huiputtavana | huiputtavina |
| translatiivi | huiputtavaksi | huiputtaviksi |
| abessiivi | huiputtavatta | huiputtavitta |
| instruktiivi | – | huiputtavin |
| komitatiivi | – | huiputtavine |