huiteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuiteleminen (38)
- teonnimi verbistä huidella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huiteleminen | huitelemiset |
| genetiivi | huitelemisen | huitelemisten huitelemisien |
| partitiivi | huitelemista | huitelemisia |
| akkusatiivi | huiteleminen; huitelemisen |
huitelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huitelemisessa | huitelemisissa |
| elatiivi | huitelemisesta | huitelemisista |
| illatiivi | huitelemiseen | huitelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huitelemisella | huitelemisilla |
| ablatiivi | huitelemiselta | huitelemisilta |
| allatiivi | huitelemiselle | huitelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huitelemisena (huitelemisna) |
huitelemisina |
| translatiivi | huitelemiseksi | huitelemisiksi |
| abessiivi | huitelemisetta | huitelemisitta |
| instruktiivi | – | huitelemisin |
| komitatiivi | – | huitelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huitelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huitelemis- | |