Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huitti (5-C)

  1. huittien suvun (Porzana) lintu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huitti huitit
genetiivi huitin huittien
(huittein)
partitiivi huittia huitteja
akkusatiivi huitti;
huitin
huitit
sisäpaikallissijat
inessiivi huitissa huiteissa
elatiivi huitista huiteista
illatiivi huittiin huitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huitilla huiteilla
ablatiivi huitilta huiteilta
allatiivi huitille huiteille
muut sijamuodot
essiivi huittina huitteina
translatiivi huitiksi huiteiksi
abessiivi huititta huiteitta
instruktiivi huitein
komitatiivi huitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huiti-
vahva vartalo huitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ääntä jäljittelevä[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

amerikanhuitti, australianhuitti, harmaarintahuitti, havaijinhuitti, keltarintahuitti, kiinanhuitti, kolumbianhuitti, kosraenhuitti, kääpiöhuitti, laysaninhuitti, luhtahuitti, madagaskarinhuitti, metsähuitti, mustahuitti, nokihuitti, pampahuitti, pikkuhuitti, punajalkahuitti, sepelhuitti, viiruhuitti

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 42. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.