huki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) vuoro
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuki/
- tavutus: hu‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huki | hukit |
| genetiivi | hukin | hukien (hukein) |
| partitiivi | hukia | hukeja |
| akkusatiivi | huki; hukin |
hukit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hukissa | hukeissa |
| elatiivi | hukista | hukeista |
| illatiivi | hukiin | hukeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hukilla | hukeilla |
| ablatiivi | hukilta | hukeilta |
| allatiivi | hukille | hukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hukina | hukeina |
| translatiivi | hukiksi | hukeiksi |
| abessiivi | hukitta | hukeitta |
| instruktiivi | – | hukein |
| komitatiivi | – | hukeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- huki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5