huljutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuljutteleminen (38)
- teonnimi verbistä huljutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huljutteleminen | huljuttelemiset |
| genetiivi | huljuttelemisen | huljuttelemisten huljuttelemisien |
| partitiivi | huljuttelemista | huljuttelemisia |
| akkusatiivi | huljutteleminen; huljuttelemisen |
huljuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huljuttelemisessa | huljuttelemisissa |
| elatiivi | huljuttelemisesta | huljuttelemisista |
| illatiivi | huljuttelemiseen | huljuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huljuttelemisella | huljuttelemisilla |
| ablatiivi | huljuttelemiselta | huljuttelemisilta |
| allatiivi | huljuttelemiselle | huljuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huljuttelemisena (huljuttelemisna) |
huljuttelemisina |
| translatiivi | huljuttelemiseksi | huljuttelemisiksi |
| abessiivi | huljuttelemisetta | huljuttelemisitta |
| instruktiivi | – | huljuttelemisin |
| komitatiivi | – | huljuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huljuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huljuttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi huljutella + johdin -minen