hullaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahullaantuminen (38)
- teonnimi verbistä hullaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hullaantuminen | hullaantumiset |
| genetiivi | hullaantumisen | hullaantumisten hullaantumisien |
| partitiivi | hullaantumista | hullaantumisia |
| akkusatiivi | hullaantuminen; hullaantumisen |
hullaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hullaantumisessa | hullaantumisissa |
| elatiivi | hullaantumisesta | hullaantumisista |
| illatiivi | hullaantumiseen | hullaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hullaantumisella | hullaantumisilla |
| ablatiivi | hullaantumiselta | hullaantumisilta |
| allatiivi | hullaantumiselle | hullaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hullaantumisena (hullaantumisna) |
hullaantumisina |
| translatiivi | hullaantumiseksi | hullaantumisiksi |
| abessiivi | hullaantumisetta | hullaantumisitta |
| instruktiivi | – | hullaantumisin |
| komitatiivi | – | hullaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hullaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hullaantumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi hullaantua + johdin -minen
Aiheesta muualla
muokkaa- hullaantuminen Tieteen termipankissa