Substantiivi

muokkaa

hulmahtelu (2)

  1. hulmahteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhulmɑhˌt̪elu/
  • tavutus: hul‧mah‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hulmahtelu hulmahtelut
genetiivi hulmahtelun hulmahtelujen
hulmahteluiden
hulmahteluitten
partitiivi hulmahtelua hulmahteluita
hulmahteluja
akkusatiivi hulmahtelu;
hulmahtelun
hulmahtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi hulmahtelussa hulmahteluissa
elatiivi hulmahtelusta hulmahteluista
illatiivi hulmahteluun hulmahteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hulmahtelulla hulmahteluilla
ablatiivi hulmahtelulta hulmahteluilta
allatiivi hulmahtelulle hulmahteluille
muut sijamuodot
essiivi hulmahteluna hulmahteluina
translatiivi hulmahteluksi hulmahteluiksi
abessiivi hulmahtelutta hulmahteluitta
instruktiivi hulmahteluin
komitatiivi hulmahteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hulmahtelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi hulmahdella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa