humaanius

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

humaanius (40)[1]

  1. se, että on humaani

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhumɑːˌnius/ tai /ˈhumɑːniu̯s/
  • tavutus: hu‧maa‧ni‧us / hu‧maa‧nius

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi humaanius humaaniudet
genetiivi humaaniuden humaaniuksien
partitiivi humaaniutta humaaniuksia
akkusatiivi humaanius;
humaaniuden
humaaniudet
sisäpaikallissijat
inessiivi humaaniudessa humaaniuksissa
elatiivi humaaniudesta humaaniuksista
illatiivi humaaniuteen humaaniuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi humaaniudella humaaniuksilla
ablatiivi humaaniudelta humaaniuksilta
allatiivi humaaniudelle humaaniuksille
muut sijamuodot
essiivi humaaniutena humaaniuksina
translatiivi humaaniudeksi humaaniuksiksi
abessiivi humaaniudetta humaaniuksitta
instruktiivi humaaniuksin
komitatiivi humaaniuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan humaani vartalosta humaani- ja suffiksista -us

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40