humalisto
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhahtava) humalaviljelmä, humalatarha
- Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. (rakennuskaari, 7. luku)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhumɑˌlist̪o/
- tavutus: hu‧ma‧lis‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humalisto | humalistot |
| genetiivi | humaliston | humalistojen |
| partitiivi | humalistoa | humalistoja |
| akkusatiivi | humalisto; humaliston |
humalistot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | humalistossa | humalistoissa |
| elatiivi | humalistosta | humalistoista |
| illatiivi | humalistoon | humalistoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | humalistolla | humalistoilla |
| ablatiivi | humalistolta | humalistoilta |
| allatiivi | humalistolle | humalistoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | humalistona | humalistoina |
| translatiivi | humalistoksi | humalistoiksi |
| abessiivi | humalistotta | humalistoitta |
| instruktiivi | – | humalistoin |
| komitatiivi | – | humalistoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | humalisto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- humalisto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1