Substantiivi

muokkaa

huntti (5-C)

  1. (slangia) satanen (rahaa)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhunt̪ːi/, [ˈhun̪t̪ːi]
  • tavutus: hunt‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huntti huntit
genetiivi huntin hunttien
(hunttein)
partitiivi hunttia huntteja
akkusatiivi huntti;
huntin
huntit
sisäpaikallissijat
inessiivi huntissa hunteissa
elatiivi huntista hunteista
illatiivi hunttiin huntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huntilla hunteilla
ablatiivi huntilta hunteilta
allatiivi huntille hunteille
muut sijamuodot
essiivi hunttina huntteina
translatiivi huntiksi hunteiksi
abessiivi huntitta hunteitta
instruktiivi huntein
komitatiivi huntteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hunti-
vahva vartalo huntti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin kielen hundring

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huntti Kielitoimiston sanakirjassa