huoahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuoahteleminen (38)
- teonnimi verbistä huoahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huoahteleminen | huoahtelemiset |
genetiivi | huoahtelemisen | huoahtelemisten huoahtelemisien |
partitiivi | huoahtelemista | huoahtelemisia |
akkusatiivi | huoahteleminen; huoahtelemisen |
huoahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huoahtelemisessa | huoahtelemisissa |
elatiivi | huoahtelemisesta | huoahtelemisista |
illatiivi | huoahtelemiseen | huoahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huoahtelemisella | huoahtelemisilla |
ablatiivi | huoahtelemiselta | huoahtelemisilta |
allatiivi | huoahtelemiselle | huoahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huoahtelemisena (huoahtelemisna) |
huoahtelemisina |
translatiivi | huoahtelemiseksi | huoahtelemisiksi |
abessiivi | huoahtelemisetta | huoahtelemisitta |
instruktiivi | – | huoahtelemisin |
komitatiivi | – | huoahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huoahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huoahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi huoahdella + johdin -minen