Substantiivi

muokkaa

huoahtelu (2)

  1. huoahteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhuo̯ɑhˌt̪elu/
  • tavutus: huo‧ah‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoahtelu huoahtelut
genetiivi huoahtelun huoahtelujen
huoahteluiden
huoahteluitten
partitiivi huoahtelua huoahteluita
huoahteluja
akkusatiivi huoahtelu;
huoahtelun
huoahtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi huoahtelussa huoahteluissa
elatiivi huoahtelusta huoahteluista
illatiivi huoahteluun huoahteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huoahtelulla huoahteluilla
ablatiivi huoahtelulta huoahteluilta
allatiivi huoahtelulle huoahteluille
muut sijamuodot
essiivi huoahteluna huoahteluina
translatiivi huoahteluksi huoahteluiksi
abessiivi huoahtelutta huoahteluitta
instruktiivi huoahteluin
komitatiivi huoahteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huoahtelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi huoahdella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa