huohotus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuohotus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈhuohotus]
Tavutus
muokkaa- tavutus: huo‧ho‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huohotus | huohotukset |
| genetiivi | huohotuksen | huohotusten huohotuksien |
| partitiivi | huohotusta | huohotuksia |
| akkusatiivi | huohotus; huohotuksen |
huohotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huohotuksessa | huohotuksissa |
| elatiivi | huohotuksesta | huohotuksista |
| illatiivi | huohotukseen | huohotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huohotuksella | huohotuksilla |
| ablatiivi | huohotukselta | huohotuksilta |
| allatiivi | huohotukselle | huohotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huohotuksena | huohotuksina |
| translatiivi | huohotukseksi | huohotuksiksi |
| abessiivi | huohotuksetta | huohotuksitta |
| instruktiivi | – | huohotuksin |
| komitatiivi | – | huohotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huohotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huohotus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. huohottaminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- huohotus Kielitoimiston sanakirjassa