huojahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuojahteleminen (38)
- teonnimi verbistä huojahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huojahteleminen | huojahtelemiset |
genetiivi | huojahtelemisen | huojahtelemisten huojahtelemisien |
partitiivi | huojahtelemista | huojahtelemisia |
akkusatiivi | huojahteleminen; huojahtelemisen |
huojahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huojahtelemisessa | huojahtelemisissa |
elatiivi | huojahtelemisesta | huojahtelemisista |
illatiivi | huojahtelemiseen | huojahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huojahtelemisella | huojahtelemisilla |
ablatiivi | huojahtelemiselta | huojahtelemisilta |
allatiivi | huojahtelemiselle | huojahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huojahtelemisena (huojahtelemisna) |
huojahtelemisina |
translatiivi | huojahtelemiseksi | huojahtelemisiksi |
abessiivi | huojahtelemisetta | huojahtelemisitta |
instruktiivi | – | huojahtelemisin |
komitatiivi | – | huojahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huojahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huojahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi huojahdella + johdin -minen