huojutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuojutteleminen (38)
- teonnimi verbistä huojutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huojutteleminen | huojuttelemiset |
genetiivi | huojuttelemisen | huojuttelemisten huojuttelemisien |
partitiivi | huojuttelemista | huojuttelemisia |
akkusatiivi | huojutteleminen; huojuttelemisen |
huojuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huojuttelemisessa | huojuttelemisissa |
elatiivi | huojuttelemisesta | huojuttelemisista |
illatiivi | huojuttelemiseen | huojuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huojuttelemisella | huojuttelemisilla |
ablatiivi | huojuttelemiselta | huojuttelemisilta |
allatiivi | huojuttelemiselle | huojuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huojuttelemisena (huojuttelemisna) |
huojuttelemisina |
translatiivi | huojuttelemiseksi | huojuttelemisiksi |
abessiivi | huojuttelemisetta | huojuttelemisitta |
instruktiivi | – | huojuttelemisin |
komitatiivi | – | huojuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huojuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huojuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi huojutella + johdin -minen