Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huokeus (40)[1]

  1. se, että on huokea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuo̯keus/ tai /ˈhuo̯keu̯s/
  • tavutus: huo‧ke‧us / huo‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huokeus huokeudet
genetiivi huokeuden huokeuksien
partitiivi huokeutta huokeuksia
akkusatiivi huokeus;
huokeuden
huokeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huokeudessa huokeuksissa
elatiivi huokeudesta huokeuksista
illatiivi huokeuteen huokeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huokeudella huokeuksilla
ablatiivi huokeudelta huokeuksilta
allatiivi huokeudelle huokeuksille
muut sijamuodot
essiivi huokeutena huokeuksina
translatiivi huokeudeksi huokeuksiksi
abessiivi huokeudetta huokeuksitta
instruktiivi huokeuksin
komitatiivi huokeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huokeude-
vahva vartalo huokeute-
konsonantti-
vartalo
huokeut-

Etymologia muokkaa

sanan huokea vartalosta huoke- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • huokeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40