huomautteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuomautteleminen (38)
- teonnimi verbistä huomautella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huomautteleminen | huomauttelemiset |
genetiivi | huomauttelemisen | huomauttelemisten huomauttelemisien |
partitiivi | huomauttelemista | huomauttelemisia |
akkusatiivi | huomautteleminen; huomauttelemisen |
huomauttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huomauttelemisessa | huomauttelemisissa |
elatiivi | huomauttelemisesta | huomauttelemisista |
illatiivi | huomauttelemiseen | huomauttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huomauttelemisella | huomauttelemisilla |
ablatiivi | huomauttelemiselta | huomauttelemisilta |
allatiivi | huomauttelemiselle | huomauttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huomauttelemisena (huomauttelemisna) |
huomauttelemisina |
translatiivi | huomauttelemiseksi | huomauttelemisiksi |
abessiivi | huomauttelemisetta | huomauttelemisitta |
instruktiivi | – | huomauttelemisin |
komitatiivi | – | huomauttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huomauttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huomauttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi huomautella + johdin -minen