huoritteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuoritteleminen (38)
- teonnimi verbistä huoritella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huoritteleminen | huorittelemiset |
genetiivi | huorittelemisen | huorittelemisten huorittelemisien |
partitiivi | huorittelemista | huorittelemisia |
akkusatiivi | huoritteleminen; huorittelemisen |
huorittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huorittelemisessa | huorittelemisissa |
elatiivi | huorittelemisesta | huorittelemisista |
illatiivi | huorittelemiseen | huorittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huorittelemisella | huorittelemisilla |
ablatiivi | huorittelemiselta | huorittelemisilta |
allatiivi | huorittelemiselle | huorittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huorittelemisena (huorittelemisna) |
huorittelemisina |
translatiivi | huorittelemiseksi | huorittelemisiksi |
abessiivi | huorittelemisetta | huorittelemisitta |
instruktiivi | – | huorittelemisin |
komitatiivi | – | huorittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huorittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huorittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi huoritella + johdin -minen