hupeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahupeneminen (38)
- teonnimi verbistä huveta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hupeneminen | hupenemiset |
| genetiivi | hupenemisen | hupenemisten hupenemisien |
| partitiivi | hupenemista | hupenemisia |
| akkusatiivi | hupeneminen; hupenemisen |
hupenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hupenemisessa | hupenemisissa |
| elatiivi | hupenemisesta | hupenemisista |
| illatiivi | hupenemiseen | hupenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hupenemisella | hupenemisilla |
| ablatiivi | hupenemiselta | hupenemisilta |
| allatiivi | hupenemiselle | hupenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hupenemisena (hupenemisna) |
hupenemisina |
| translatiivi | hupenemiseksi | hupenemisiksi |
| abessiivi | hupenemisetta | hupenemisitta |
| instruktiivi | – | hupenemisin |
| komitatiivi | – | hupenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hupenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hupenemis- | |