Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hupsuus (40)

  1. se, että on hupsu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhupsuːs/
  • tavutus: hup‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hupsuus hupsuudet
genetiivi hupsuuden hupsuuksien
partitiivi hupsuutta hupsuuksia
akkusatiivi hupsuus;
hupsuuden
hupsuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hupsuudessa hupsuuksissa
elatiivi hupsuudesta hupsuuksista
illatiivi hupsuuteen hupsuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hupsuudella hupsuuksilla
ablatiivi hupsuudelta hupsuuksilta
allatiivi hupsuudelle hupsuuksille
muut sijamuodot
essiivi hupsuutena hupsuuksina
translatiivi hupsuudeksi hupsuuksiksi
abessiivi hupsuudetta hupsuuksitta
instruktiivi hupsuuksin
komitatiivi hupsuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hupsuude-
vahva vartalo hupsuute-
konsonantti-
vartalo
hupsuut-

Etymologia muokkaa

sanan hupsu vartalosta hups- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hupsuus Kielitoimiston sanakirjassa