huputtaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuputtaminen (38)
- teonnimi verbistä huputtaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huputtaminen | huputtamiset |
| genetiivi | huputtamisen | huputtamisten huputtamisien |
| partitiivi | huputtamista | huputtamisia |
| akkusatiivi | huputtaminen; huputtamisen |
huputtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huputtamisessa | huputtamisissa |
| elatiivi | huputtamisesta | huputtamisista |
| illatiivi | huputtamiseen | huputtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huputtamisella | huputtamisilla |
| ablatiivi | huputtamiselta | huputtamisilta |
| allatiivi | huputtamiselle | huputtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huputtamisena (huputtamisna) |
huputtamisina |
| translatiivi | huputtamiseksi | huputtamisiksi |
| abessiivi | huputtamisetta | huputtamisitta |
| instruktiivi | – | huputtamisin |
| komitatiivi | – | huputtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huputtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huputtamis- | |