huristeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuristeleminen (38)
- teonnimi verbistä huristella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huristeleminen | huristelemiset |
genetiivi | huristelemisen | huristelemisten huristelemisien |
partitiivi | huristelemista | huristelemisia |
akkusatiivi | huristeleminen; huristelemisen |
huristelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huristelemisessa | huristelemisissa |
elatiivi | huristelemisesta | huristelemisista |
illatiivi | huristelemiseen | huristelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huristelemisella | huristelemisilla |
ablatiivi | huristelemiselta | huristelemisilta |
allatiivi | huristelemiselle | huristelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huristelemisena (huristelemisna) |
huristelemisina |
translatiivi | huristelemiseksi | huristelemisiksi |
abessiivi | huristelemisetta | huristelemisitta |
instruktiivi | – | huristelemisin |
komitatiivi | – | huristelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huristelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huristelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi huristella + johdin -minen