hurjasteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahurjasteleminen (38)
- teonnimi verbistä hurjastella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hurjasteleminen | hurjastelemiset |
genetiivi | hurjastelemisen | hurjastelemisten hurjastelemisien |
partitiivi | hurjastelemista | hurjastelemisia |
akkusatiivi | hurjasteleminen; hurjastelemisen |
hurjastelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hurjastelemisessa | hurjastelemisissa |
elatiivi | hurjastelemisesta | hurjastelemisista |
illatiivi | hurjastelemiseen | hurjastelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hurjastelemisella | hurjastelemisilla |
ablatiivi | hurjastelemiselta | hurjastelemisilta |
allatiivi | hurjastelemiselle | hurjastelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hurjastelemisena (hurjastelemisna) |
hurjastelemisina |
translatiivi | hurjastelemiseksi | hurjastelemisiksi |
abessiivi | hurjastelemisetta | hurjastelemisitta |
instruktiivi | – | hurjastelemisin |
komitatiivi | – | hurjastelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hurjastelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hurjastelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hurjastella + johdin -minen