hurmaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahurmaaminen (38)
- teonnimi verbistä hurmata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurmaaminen | hurmaamiset |
| genetiivi | hurmaamisen | hurmaamisten hurmaamisien |
| partitiivi | hurmaamista | hurmaamisia |
| akkusatiivi | hurmaaminen; hurmaamisen |
hurmaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurmaamisessa | hurmaamisissa |
| elatiivi | hurmaamisesta | hurmaamisista |
| illatiivi | hurmaamiseen | hurmaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurmaamisella | hurmaamisilla |
| ablatiivi | hurmaamiselta | hurmaamisilta |
| allatiivi | hurmaamiselle | hurmaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurmaamisena (hurmaamisna) |
hurmaamisina |
| translatiivi | hurmaamiseksi | hurmaamisiksi |
| abessiivi | hurmaamisetta | hurmaamisitta |
| instruktiivi | – | hurmaamisin |
| komitatiivi | – | hurmaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hurmaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hurmaamis- | |