hurraaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahurraaminen (38)
- teonnimi verbistä hurrata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurraaminen | hurraamiset |
| genetiivi | hurraamisen | hurraamisten hurraamisien |
| partitiivi | hurraamista | hurraamisia |
| akkusatiivi | hurraaminen; hurraamisen |
hurraamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurraamisessa | hurraamisissa |
| elatiivi | hurraamisesta | hurraamisista |
| illatiivi | hurraamiseen | hurraamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurraamisella | hurraamisilla |
| ablatiivi | hurraamiselta | hurraamisilta |
| allatiivi | hurraamiselle | hurraamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurraamisena (hurraamisna) |
hurraamisina |
| translatiivi | hurraamiseksi | hurraamisiksi |
| abessiivi | hurraamisetta | hurraamisitta |
| instruktiivi | – | hurraamisin |
| komitatiivi | – | hurraamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hurraamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hurraamis- | |