hurskasteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahurskasteleminen (38)
- teonnimi verbistä hurskastella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hurskasteleminen | hurskastelemiset |
genetiivi | hurskastelemisen | hurskastelemisten hurskastelemisien |
partitiivi | hurskastelemista | hurskastelemisia |
akkusatiivi | hurskasteleminen; hurskastelemisen |
hurskastelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hurskastelemisessa | hurskastelemisissa |
elatiivi | hurskastelemisesta | hurskastelemisista |
illatiivi | hurskastelemiseen | hurskastelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hurskastelemisella | hurskastelemisilla |
ablatiivi | hurskastelemiselta | hurskastelemisilta |
allatiivi | hurskastelemiselle | hurskastelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hurskastelemisena (hurskastelemisna) |
hurskastelemisina |
translatiivi | hurskastelemiseksi | hurskastelemisiksi |
abessiivi | hurskastelemisetta | hurskastelemisitta |
instruktiivi | – | hurskastelemisin |
komitatiivi | – | hurskastelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hurskastelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hurskastelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hurskastella + johdin -minen