hurvitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahurvitteleminen (38)
- teonnimi verbistä hurvitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hurvitteleminen | hurvittelemiset |
genetiivi | hurvittelemisen | hurvittelemisten hurvittelemisien |
partitiivi | hurvittelemista | hurvittelemisia |
akkusatiivi | hurvitteleminen; hurvittelemisen |
hurvittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hurvittelemisessa | hurvittelemisissa |
elatiivi | hurvittelemisesta | hurvittelemisista |
illatiivi | hurvittelemiseen | hurvittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hurvittelemisella | hurvittelemisilla |
ablatiivi | hurvittelemiselta | hurvittelemisilta |
allatiivi | hurvittelemiselle | hurvittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hurvittelemisena (hurvittelemisna) |
hurvittelemisina |
translatiivi | hurvittelemiseksi | hurvittelemisiksi |
abessiivi | hurvittelemisetta | hurvittelemisitta |
instruktiivi | – | hurvittelemisin |
komitatiivi | – | hurvittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hurvittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hurvittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hurvitella + johdin -minen