hutilointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhut̪iˌloi̯nt̪i/
- tavutus: hu‧ti‧loin‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hutilointi | hutiloinnit |
genetiivi | hutiloinnin | hutilointien (hutilointein) |
partitiivi | hutilointia | hutilointeja |
akkusatiivi | hutilointi; hutiloinnin |
hutiloinnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hutiloinnissa | hutiloinneissa |
elatiivi | hutiloinnista | hutiloinneista |
illatiivi | hutilointiin | hutilointeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hutiloinnilla | hutiloinneilla |
ablatiivi | hutiloinnilta | hutiloinneilta |
allatiivi | hutiloinnille | hutiloinneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hutilointina | hutilointeina |
translatiivi | hutiloinniksi | hutiloinneiksi |
abessiivi | hutiloinnitta | hutiloinneitta |
instruktiivi | – | hutiloinnein |
komitatiivi | – | hutilointeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hutiloinni- | |
vahva vartalo | hutilointi- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hutilointi Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa