Substantiivi

muokkaa

huttu (1-C)[1]

  1. (murteellinen, savolaismurteissa) puuro
  2. (kuvaannollisesti) huolimattomasti tai tökerösti tehty asia, varsinkin kirjoitelma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhut̪ːu/
  • tavutus: hut‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huttu hutut
genetiivi hutun huttujen
partitiivi huttua huttuja
akkusatiivi huttu;
hutun
hutut
sisäpaikallissijat
inessiivi hutussa hutuissa
elatiivi hutusta hutuista
illatiivi huttuun huttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hutulla hutuilla
ablatiivi hutulta hutuilta
allatiivi hutulle hutuille
muut sijamuodot
essiivi huttuna huttuina
translatiivi hutuksi hutuiksi
abessiivi hututta hutuitta
instruktiivi hutuin
komitatiivi huttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hutu-
vahva vartalo huttu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C