huumeilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huumeilu (2)
- (arkikieltä) huumeiden käyttäminen
- Viivojen veto jossain räkäsessä pyörälaarissa on juuri sitä äärimmäistä huumeilua.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huumeilu | huumeilut |
genetiivi | huumeilun | huumeilujen huumeiluiden huumeiluitten |
partitiivi | huumeilua | huumeiluita huumeiluja |
akkusatiivi | huumeilu; huumeilun |
huumeilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huumeilussa | huumeiluissa |
elatiivi | huumeilusta | huumeiluista |
illatiivi | huumeiluun | huumeiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huumeilulla | huumeiluilla |
ablatiivi | huumeilulta | huumeiluilta |
allatiivi | huumeilulle | huumeiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huumeiluna | huumeiluina |
translatiivi | huumeiluksi | huumeiluiksi |
abessiivi | huumeilutta | huumeiluitta |
instruktiivi | – | huumeiluin |
komitatiivi | – | huumeiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huumeilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- huumeilu Kielitoimiston sanakirjassa