huurtuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuurtuminen (38)
- teonnimi verbistä huurtua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huurtuminen | huurtumiset |
| genetiivi | huurtumisen | huurtumisten huurtumisien |
| partitiivi | huurtumista | huurtumisia |
| akkusatiivi | huurtuminen; huurtumisen |
huurtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huurtumisessa | huurtumisissa |
| elatiivi | huurtumisesta | huurtumisista |
| illatiivi | huurtumiseen | huurtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huurtumisella | huurtumisilla |
| ablatiivi | huurtumiselta | huurtumisilta |
| allatiivi | huurtumiselle | huurtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huurtumisena (huurtumisna) |
huurtumisina |
| translatiivi | huurtumiseksi | huurtumisiksi |
| abessiivi | huurtumisetta | huurtumisitta |
| instruktiivi | – | huurtumisin |
| komitatiivi | – | huurtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huurtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huurtumis- | |