huutaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuutaja (10)
- se, joka huutaa
- huutokaupan asiakas
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhuːt̪ɑjɑ/
- tavutus: huu‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huutaja | huutajat |
genetiivi | huutajan | huutajien (huutajain) |
partitiivi | huutajaa | huutajia |
akkusatiivi | huutaja; huutajan |
huutajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huutajassa | huutajissa |
elatiivi | huutajasta | huutajista |
illatiivi | huutajaan | huutajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huutajalla | huutajilla |
ablatiivi | huutajalta | huutajilta |
allatiivi | huutajalle | huutajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huutajana | huutajina |
translatiivi | huutajaksi | huutajiksi |
abessiivi | huutajatta | huutajitta |
instruktiivi | – | huutajin |
komitatiivi | – | huutajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huutaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- huutaja Kielitoimiston sanakirjassa