Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hyalotekiitti (5-C)

  1. eräs mineraali

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyalotekiitti
genetiivi hyalotekiitin
partitiivi hyalotekiittia
akkusatiivi hyalotekiitti;
hyalotekiitin
sisäpaikallissijat
inessiivi hyalotekiitissa
elatiivi hyalotekiitista
illatiivi hyalotekiittiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyalotekiitilla
ablatiivi hyalotekiitilta
allatiivi hyalotekiitille
muut sijamuodot
essiivi hyalotekiittina
translatiivi hyalotekiitiksi
abessiivi hyalotekiititta
instruktiivi
komitatiivi hyalotekiitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hyalotekiiti-
vahva vartalo hyalotekiitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kreikan ὕᾰλος (hyalos) ’lasi’ + τήκω (tḗkō) ’sulaa’. Nimi viittaa siihen, että mineraali sulaa helposti lasiksi.[1]

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Martti Lehtinen: Mistä mineraalien nimet ovat peräisin? 3.5.2012. LUMA-keskus Suomi. Viitattu 29.3.2020.