Substantiivi

muokkaa

hybridi (5)[1]

  1. yhden tai useamman asian risteymä
  2. hybridiauto, tavallisesti bensiiniauto sähkömoottorilla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhybridi/
  • tavutus: hyb‧ri‧di

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hybridi hybridit
genetiivi hybridin hybridien
(hybridein)
partitiivi hybridiä hybridejä
akkusatiivi hybridi;
hybridin
hybridit
sisäpaikallissijat
inessiivi hybridissä hybrideissä
elatiivi hybridistä hybrideistä
illatiivi hybridiin hybrideihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hybridillä hybrideillä
ablatiivi hybridiltä hybrideiltä
allatiivi hybridille hybrideille
muut sijamuodot
essiivi hybridinä hybrideinä
translatiivi hybridiksi hybrideiksi
abessiivi hybridittä hybrideittä
instruktiivi hybridein
komitatiivi hybrideine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hybridi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hybridi Kielitoimiston sanakirjassa
  • hybridi Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hybridi. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5