Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hybridi (5)[1]

  1. yhden tai useamman asian risteymä
  2. hybridiauto, tavallisesti bensiiniauto sähkömoottorilla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhybridi/
  • tavutus: hyb‧ri‧di

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hybridi hybridit
genetiivi hybridin hybridien
(hybridein)
partitiivi hybridiä hybridejä
akkusatiivi hybridi;
hybridin
hybridit
sisäpaikallissijat
inessiivi hybridissä hybrideissä
elatiivi hybridistä hybrideistä
illatiivi hybridiin hybrideihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hybridillä hybrideillä
ablatiivi hybridiltä hybrideiltä
allatiivi hybridille hybrideille
muut sijamuodot
essiivi hybridinä hybrideinä
translatiivi hybridiksi hybrideiksi
abessiivi hybridittä hybrideittä
instruktiivi hybridein
komitatiivi hybrideine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hybridi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hybridi Kielitoimiston sanakirjassa
  • hybridi Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hybridi. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5