Substantiivi

muokkaa

hyljintä (9-J)

  1. hylkiminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhyljint̪æ/
  • tavutus: hyl‧jin‧tä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyljintä hyljinnät
genetiivi hyljinnän hyljintöjen
(hyljintäin)
partitiivi hyljintää hyljintöjä
akkusatiivi hyljintä;
hyljinnän
hyljinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi hyljinnässä hyljinnöissä
elatiivi hyljinnästä hyljinnöistä
illatiivi hyljintään hyljintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyljinnällä hyljinnöillä
ablatiivi hyljinnältä hyljinnöiltä
allatiivi hyljinnälle hyljinnöille
muut sijamuodot
essiivi hyljintänä hyljintöinä
translatiivi hyljinnäksi hyljinnöiksi
abessiivi hyljinnättä hyljinnöittä
instruktiivi hyljinnöin
komitatiivi hyljintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hyljinnä-
vahva vartalo hyljintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa