hylkiö

Suomi

Substantiivi

hylkiö (3)

henkilö, jota hyljeksitään muun yhteiskunnan toimesta
ihmissuvun hylkiö

Ääntäminen

IPA: /ˈhylkiø/
tavutus: hyl‧ki‧ö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hylkiö	hylkiöt
genetiivi	hylkiön	hylkiöiden hylkiöitten
partitiivi	hylkiötä	hylkiöitä
akkusatiivi	hylkiö; hylkiön	hylkiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	hylkiössä	hylkiöissä
elatiivi	hylkiöstä	hylkiöistä
illatiivi	hylkiöön	hylkiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hylkiöllä	hylkiöillä
ablatiivi	hylkiöltä	hylkiöiltä
allatiivi	hylkiölle	hylkiöille
muut sijamuodot
essiivi	hylkiönä	hylkiöinä
translatiivi	hylkiöksi	hylkiöiksi
abessiivi	hylkiöttä	hylkiöittä
instruktiivi	–	hylkiöin
komitatiivi	–	hylkiöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hylkiö-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Hylkiö on verbin hylätä johdos. Sanalla ei ole vastinetta muissa itämerensuomalaisissa kielissä kuin karjalassa ja sekin voi olla laina suomesta. Suomen kirjakieleen sana on tullut 1800-luvun keskivaiheilla. Sitä on käyttänyt esimerkiksi Yrjö Koskinen 1859 historiallisessa tutkimuksessaan.^[1]

Käännökset

1. henkilö, jota hyljeksitään muun yhteiskunnan toimesta

englanti: outcast, pariah

espanja: paria m./f.

Liittyvät sanat

verbit: hylkiä

Synonyymit

paaria

Aiheesta muualla

hylkiö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 229. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.

[1] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 229. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.

[1]