Hymy

Substantiivi

muokkaa

hymy (1)[1]

Katso artikkeli Hymy Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kasvoilla, erityisesti huulilla ja suupielissä, myös silmissä ja silmien seudulla näkyvä iloista suhtautumista, joskus myös ironiaa tai halveksuntaa, viestivä ilme
    Hän hymyili niin, että hänen kasvonsa loistivat kuin Naantalin aurinko.
    Naapuri ei voinut muuta kuin hymyillä kateellisena ja happamana.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhymy/
  • tavutus: hy‧my

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hymy hymyt
genetiivi hymyn hymyjen
partitiivi hymyä hymyjä
akkusatiivi hymy;
hymyn
hymyt
sisäpaikallissijat
inessiivi hymyssä hymyissä
elatiivi hymystä hymyistä
illatiivi hymyyn hymyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hymyllä hymyillä
ablatiivi hymyltä hymyiltä
allatiivi hymylle hymyille
muut sijamuodot
essiivi hymynä hymyinä
translatiivi hymyksi hymyiksi
abessiivi hymyttä hymyittä
instruktiivi hymyin
komitatiivi hymyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hymy-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

y-johtimella muodostettu teonnimi verbistä hymistä[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

hymyily, katkera hymy, virne, virnistys

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

dollarihymy, hymykuoppa, hymylihas, hymynhäive, hymynhäivä, hymynkare, hymykuoppa, hymynväre, hymypoika, hymytyttö, ivahymy, kestohymy

Idiomit

muokkaa
  • hymy hyytyy

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hymy Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 684 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 228 Monitavuiset U-teonnimet ja sanan suhde kantaverbiin